Veikko Luomi

Luettua: Autokoulun mopo- ja mopoautokirja

  • Luettua: Autokoulun mopo- ja mopoautokirja
  • Seitsenvuotias mopoharjoittelija
    Seitsenvuotias mopoharjoittelija
  • Kirjoittaja mopoilee. Ajokkina Bultaco Lobito 50.
    Kirjoittaja mopoilee. Ajokkina Bultaco Lobito 50.
  • Kirjan etukansi. Päältä kaunis.
    Kirjan etukansi. Päältä kaunis.

Autokoulun mopo- ja mopoautokirja

Mopot ovat muuttuneet helppokäyttöisiksi ja yleistyneet melkoisesti. Nykyisin myös tytöt mopoilevat paljon.

Mopoilijoille tuli ajokorttipakko hieman toistakymmentä vuotta sitten. Viime aikoina on säädetty pakolliseksi myös ajokorttitutkintoa edeltävä opetus, ja tutkintoon kuuluu kirjallisen osan ohella myös ajokoe. Muutosten taustalla on ollut niin turvallisuus- kuin erittäin selkeä kaupallinenkin tavoite.

Autokoulun mopo- ja mopoautokirja on Opetustarvike Oy:n kustantama ja Suomen Autokoululiiton hyväksymä oppikirja mopoilijoiksi aikoville. Kirjan on toimittanut Teppo Vesalainen.

Teoksen sisältö on jäsentymätön, eivätkä tärkeät asiat erotu vähemmän merkityksellisistä.

On vaikea hyväksyä sitä, että liikenteen perussäännöt, kuten yleinen huolellisuus- ja varovaisuusvelvoite, erityinen varovaisuusvelvoite niitä kohtaan, joilla on vaikeuksia liikenteessä, sekä tilannenopeuden oikea valinta on onnistuttu käsittelemään niinkin epäselvästi, kuin nyt on tehty. Kirjan tekijöiden olisi tässä syytä ottaa oppia usein moititusta lakitekstistä ja suoraan lainata tieliikennelain 3., 23. ja 30. pykälä teokseen, varustaa ne kehyksin ja luthermaisin opetuksin kehysten alle.

Otan esimerkiksi kirjan otsikon Oikea tilannenopeus alla käsitellyn: Kohdassa selostetaan eri nopeusrajoituksia pitkällä tekstillä ja kuudella valokuvalla nopeusrajoitusmerkeistä; yksi kuva ja lyhyt tekstinpätkä käsittelevät varsinaista tilannenopeusasiaa. Tilannenopeuden käsite on kirjan tekijöiltä todella pahasti hukassa. Suosittelen TLL 23:n lukemista ja omaksumista.

Mopoilijoiden toiminta kevyen liikenteen väylillä on herättänyt keskustelua ja synnyttänyt onnettomuuksia. Autokoulun mopo- ja mopoautokirja ei valitettavasti paranna tilannetta. On anteeksiantamatonta, että mopoilijan toiminta kevyen liikenteen väylällä kuitataan kirjassa yhteensä parin kappaleen mittaisella tekstillä, joka sekin on hajautettu useaan eri paikkaan. Vaikuttaa siltä, että teoksen kirjoittajilla ei itsellään ole kokemusta ainakaan nykyisestä mopoilusta.

Kokemusta ei liene moottoripyöräilystäkään, sillä sen luulisi näkyvän Mopon hallinta – osuudessa. Osuus on lyhyt ja anniltaan laiha, kaarreajon osuus suorastaan heikko. Tietenkään kirjassa ei ole ohjeita siitä, miten ajotaitoa voi kehittää ajokortin saamisen jälkeen.

Erittäin laajasti on sen sijaan selostettu pysäköintimääräyksiä, sivutolkulla, aivan liian laajasti verrattuna moneen muuhun asiaan. Pysäköinti ei ole mopoilun ongelma. Toki mukaan on mahtunut se klassinen virhekin, että mopoautossa muka tarvitsisi käyttää pysäköintikiekkoa. Toki saa, mutta ei tarvitse.

Kirjan kuvitus on runsas ja värikäs, mistä on pitänyt kirjassa annettujen tietojen mukaan huolta peräti seitsemän eri tahoa. Suuri osa kuvista on informatiivisesti hyödyttömiä poseerauksia, joiden sekaan tietoanniltaan merkityksellisemmät kuvat katoavat kuin pienipyöräinen mopo Saharaan. Moni kirja päältä kaunis.

Mopo on monille ensimmäinen tieliikenteessä käytettävä moottoriajoneuvo, jolla saadut kokemukset ja opitut tavat vaikuttavat loppuelämän. Mopoilu ansaitsisi siksikin paremman oppikirjan.

Vaikutelmaksi jää, että kirja on tärkeät asiat hukannut teos, jonka tekemisen päätarkoitus on pönkittää autokoulujen asemaa mopokorttivalmentajana, ja olla perusteena korkeille kurssihinnoille.

***

Autokoulun mopo- ja mopoautokirja, toim. Teppo Vesalainen, Opetustarvike Oy, 2011,  1. painos, 143 sivua, paljon kuvia, Suomen Autokoululiiton hyväksymä oppikirja, ISBN 978-952-5247-30-5

Piditkö tästä kirjoituksesta? Näytä se!

1Suosittele

Yksi käyttäjä suosittelee tätä kirjoitusta. - Näytä suosittelija

NäytäPiilota kommentit (4 kommenttia)

Käyttäjän juhauronen kuva
Juha Uronen

Uteliaisuudesta kysyn...

Oliko siellä selkeästi kerrottu missä kohtaa ajorataa
mopoilijan tulisi ajaa

Itselle kun joskus aikaa sitten nuorena oli itsestään selvää kuljettaa sitä mopoa siellä tienreunassa mutta aika monet tuntuvat nykyään ajavan keskellä tietä (mopoautolla nyt tietysti joutuukin)
Tosin silloin nyt ei mopoiluun kortteja tarvittu vaan 15v ikä riitti

Tuli vain mieleen että opettavatko ne ajamaan siinä keskellä tietä muiden edessä vai mikä ihme
Siellä reunassa kun olet melko turvassa ja autot pääsevät helposti ohi

Moottoripyöräkorttia ajaessa kun opettaja nimenomaan taas sitten korosti että aja keskellä niin eivät sekoita vauhdin puolesta mopoon

Käyttäjän veikkoluomi kuva
Veikko Luomi

Hatarasti kerrottu sekin.

Väliotsikon "Ajaminen mopolla" alle kätkeytyy koko asia seuraavasti:

- Pääsääntönä voidaan pitää, että mopon paikka on ajoradan oikeassa reunassa. Mikäli tieosuudella on piennar tai pyöräkaista, kuuluu mopoa kuljettaa siellä.

***

Tieliikennelain 9 §:n ajatusta yleensä oikeanpuoleisimman kaistan käytöstä tai ylipäätään siitä, että on ajettava niin oikealla, kuin turvallisuutta vaarantamatta käy päinsä, en kirjasta löytänyt.

Ilmeisesti juuri tätä kirjaa varten otetuissa valokuvissa mopoa ajetaan kovin "moottoripyörämäisesti". Oikea menettely näkyy ainoastaan risteysajon havainnekuvissa.

Käyttäjän juhauronen kuva
Juha Uronen

Kiitoksia
Nyt ei tarvitse enää asiaa ihmetellä

Ei välttämättä olisi huono jos neuvoisivat autokoulussa hieman paremmin
Eihän ne mukulat voi tietääkään jos kukaan ei kerro

Käyttäjän rkoski kuva
Raimo Koski

Taisi olla eilen, kun vastaan tuli kolme mopoilijaa rinnakkain. Se on jo melko leveä muodostelma ja hieman väistin oikealle vaikka ajoin jo niin, että vastaantulevaa autoa en olisi väistänyt. Jäin sitten miettimään, että kaksi mopoa rinnakkain olisi kai ihan järkevä, mutta ei kolme.